Oma maa mansikka, muu maa mustikka.

**scroll down for English**

Sanotaan, että nimi on enne – nomen est omen. Melissa on kreikkalainen naisen nimi, joka tarkoittaa mehiläistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän löydän itsestäni ominaisuuksia, jotka ovat helposti yhdistettävissä mehiläiseen: pörröinen, ahkerasti tiimissä töitä tekevä, ahdistettuna piikikäs. Melissa on ekosysteemin keskeinen toimija, joka ristipölyttämällä luo hunajaa. Samaan tapaan uskon, että edesauttamalla ihmisten kohtaamisia, voi saada aikaan uusia hienoja asioita.

Sydämeni jäi Aasiaan jo lapsuudessa isäni työn takia Filippiineillä vietettyjen vuosien jälkeen. Opiskeluaikana lähdin rehvakkaasti Japaniin vaihto-opiskelijaksi, ajatellen että tulen olemaan siellä kuin kotonani. Luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomuuden tila palautti minut nopeasti maantasalle ja vei minut Helsingin yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen laitoksen lisäksi polulle kohti sieluni sopukoiden opiskelua. Tällä tiellä olen edelleen ja nyt toivon blogini kautta saavani juttuseuraa.

Sittemmin pääasialliseksi kiinnostuksen kohteekseni on noussut Korea. Samoin kuin lapsi alkaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa kaikkea maistelemalla ja puhumaan oppimalla, olen sukeltanut korealaiseen kulttuuriin kielen ja ruoan kautta. Kielessä kaikista viehättävintä mielestäni on se, että sitä on Itä-Aasian kielistä mielestäni helpointa lukea ja kirjoitaa. Koen kielten opiskelun ylipäätään salapoliisityön kaltaiseksi arvoitusten ratkaisemiseksi. Riemu on suuri kun kieliopin rakenteita soveltamalla tekstin tai keskustelun sisältö avautuu. Korealaisessa ruokakulttuurissa puolestaan upeiden makujen lisäksi saan suurta nautintoa korealaisesta tavasta nauttia ja jakaa ruoka yhdessä. Ruoka on korealaisille ei pelkästään ruumiin vaan sielun ruokaa.

Picture by Leigh Ewin

You say potato, I say potatoe.

(equivalent to the literal translation of the above Finnish proverb: ”homeland is a strawberry, foreign land is a blueberry”.)

Nomen est omen they say – name is omen. Melissa is a given name to a female child and Greek word for ”honey bee”. The older I get, the easier it is for me to find attributes in myself that are easily found characteristic to bees: fluffy, works hard for the team and can be stingy when harassed. Melissa is a key player in an ecosystem, creating honey as a result of crosspollination. In the same way, I believe fostering encounters between people new, amazing things can be created.

A piece of my heart was left in Asia already in my childhood after years spent in the Philippines due to my father’s work. As a student I set off with a slightly cocky attitude to Japan for an exchange period thinking that I would feel completely at home there. The state of illiteracy and complete lack of language skills took me to the department of East Asian studies at Helsinki University and set me on a journey to “Seoul” searching. I’m still on this road, hoping to find other travelers to talk with through my blog.

Later on my attention has focused mainly on Korea. Just as a child learns to perceive her surroundings by tasting everything and learning to speak, I too have immersed myself in Korean culture through language and food. What fascinates me most about Korean language is that among East Asian languages I find it easiest to read and write. For me learning languages in general is like working as a private investigator, solving mysteries. The joy of unveiling the content of a text or conversation by applying grammar is just great. In addition to the amazing tastes of the Korean food, I find the culture of eating and sharing food together extremely satisfying. For the Koreans food is not merely about providing the body with nutrition, it is about feeding your “Seoul”.